Jacques Derrida – Eläin joka siis olen
Suomentanut Anna Tuomikoski – Tutkijaliitto 2019
Yrjö Sepänmaa – Vihreä päänsärky
Maahenki Oy 2017
Emanuele Coccia – Kasvien elämä
Suomentanut Jussi Palmusaari – Tutkijaliitto 2020
Olen koko elämäni mietiskellyt eläimen ja ihmisen suhdetta, ja ihmisen (kuviteltua) eroavaisuutta muista nisäkkäistä. Olen omassa elämässäni hämmentynyt siitä, kuinka eriarvoisiksi luokittelen eri elämät; kärpäsen elämällä ei ole aamuyöllä kello 5 mitään arvoa, kun se surisee naaman läheisyydessä. Olen kiduttanut niitä kärpäspaperissa ja silti pidän itseäni eläinrakkaana.
Mielestäni ihminen on paljon lähempänä eläintä kuin mitä ajatellaan. Sivistys on seitinohut siivu pinnassa.
Mietin, että olisi kiva löytää joku erilainen näkökulmaa siitä, että ihminen on jotenkin aivan erityisen kyvykäs verrattuna muihin eläinkunnan edustajiin.
Jouduin valitsemaan kolme kirjaa luettavakseni ja alustukseeni, koska en oikeastaan voi lukematta tietää, löytyisikö noista joitain uusia ajatuksia, ja minulla on ensimmäinen lukupiirin alustus. Joten katsotaan mitä tulee.
Pia Hentunen
Emanuele Coccian ajattelusta kiinnostuneille löytyy tuoretta luettavaa myös Tutkijaliiton blogista. Kaisa Karvinen: Keittiö sekoittuminen tilana – Emanuele Coccia ja maailmanlaajuinen eristäytyminen.
https://tutkijaliitto.wordpress.com/2020/11/09/keittio-sekoittumisen-tilana-emanuele-coccia-ja-maailmanlaajuinen-eristaytyminen/
Niin, huomaan, että Coccian Kasvien elämässä on paljon sellaista, joka houkuttelee uusiin ajatusketjuihin. Ensimmäisen lukupiirimme jälkeen olen jatkanut kirjan lukemista ja pähkäillyt siinä esiin tulevia käsitteitä ja asioita. Huomaan sukeltavani helposti hänen käsitemereensä: uppoaminen, fluidius, sekoittuminen.
Kirjan sivulla 38 Coccia kirjoittaa:”Uponneelle olevalle maailma – immersiivinen maailma – ei sitä vastoin sisällä todellisia kohteita sanan varsinaisessa merkityksessä. Siinä kaikki on fluidista, kaikki liikkuu subjektin kanssa, sitä vasten tai sen sisällä.”
Pidän ajatuksesta, että ei ole näkemisen tai ajattelemisen kohdetta, vaan on aineiden (ehkä asioidenkin) välinen virtaus. Mutta en ole varma, käsitänkö Coccian ajattelun radikaaliuden: olenko kuitenkin niin ihmiskeskeisen kulttuurin kasvatti, etten pysty ajattelemaan kasveja tasavertaisina toimijoina maailmassani? Ihmisen näkökulmasta sanottuna: meillä olisi kyllä paljon opittavaa kasvien maailmasta (Coccian tulkitsemana): erilaisten organismien rinnakkain elossa ei ole kyse vain sopeutumisesta vaan sekoittumisesta: “maailma ei ole kilpailun ja toisten syrjäyttämisen tila” (s. 53).
Coccian ajatusten innoittamana etsiydyin myös sivustolle, jossa kanadalainen antropologian professori Natasha Mayers kuvaa englannin kielisen käsitteen ‘Planthroposcene’ (https://forthewild.world/). Toisin kuin käsite antroposeeni, ihmisen aikakausi, se sisältää ajatuksen kasvien ja ihmisen aktiivisesta välisyydestä.
Hänen ajatuksensa ja esitellyt taideprojektit (esimerkiksi https://becomingsensor.com/) ovat kiinnostavia, mutta silti ajattelen, että ne ovat ihmisen mielikuvituksen tulosta, ei todisteita kasvien ja ihmisten välisestä todellisesta vuoropuhelusta. Mutta ehkä tässä on taiteen voima: luoda mahdollisia maailmoja, kuvitella asioita? Riittääkö se?
Mitenkäs se etäyhteys luodaan?
Ja jos ei juuri tuolloin pääse ”paikalle”, niin voiko tuon keskustelun ”kuunnella” jälkikäteen?
-jh-
Tapahtuman FB-sivulla ei vielä kerrota etäyhteyden luomisesta tarkemmin, ilmoitetaan vain, että sellainen tulee. Ehkäpä se selviää lähempänä tapahtumaa. Ja jos mitään tarkempaa tietoa ei vielä muutamaa päivää ennen tilaisuutta olisi, niin voisihan sitä lähettää viestiä ja kysäistä. Terv. Kiinnostunut Oulusta
Hei katsokaas, viikkoa ennen meidän lukupiiriämme, ma 12.10. klo 17–19, keskustellaan Tutkijaliiton lukupiirissä Helsingissä juuri Emmanuele Coccian Kasvien elämä -teoksesta! Tilaisuuteen voi ilmeisesti olla myös etäyhteydessä. Pitääpä tutkailla asiaa…
https://www.facebook.com/events/714445465812126