Kokeellisuudesta

Historiallisesta avantgardesta jälkifossiiliseen elämään

s. 97

Myönnettäköön myös, että välineellisessä järkevyydessään ja kyvyssään tuhota kulttuurinsa ja ympäristönsä ihminen on ollut huono eläin. Fossiilisen ihmisen tavasta tuottaa, tuhlata ja nauttia on tullut enimmäkseen pakonomaista, neuroottista ja veretöntä. Siksi fossiilista porvaria elähdyttävä tiedostamaton halu on säilyä yksilönä ja tuhoutua kulttuurina. Itsesäilytyksensä viimeisessä vaiheessa ihminen kuvittelee laajentuvansa ja kohoavansa tuhotessaan ja imee energiansa välittömästä ja välillisestä luonnontuhosta tai sosiaalisesta sorrosta. Tässä tilanteessa kokeellisuudella ei voi olla annettuja valmiita arvoja tai normatiivista etiikkaa. Muuten se ei voi altistua voimalla, joka riittäisi kokemuksen kokemuksen kumoukseen. Agonistisia hyveitä se kenties edelleen harjoittaa, ainakin jos niitä ei alisteta teoksiksi tai spektaakkelin tarpeisiin. Usein nämä hyveet ovat arkipäiväisiä, uhanalaisia ja miltei huomaamattomia – Hannah Arendtia vapaasti lainaten, hyvä tehdään salassa. Siksi mielekkääseen agonismiin saattaa riittää pyrkimys elää jokapäiväistä elämää parhaan ymmärryksen mukaan, ottaa lupa syrjäytyä tuhoisasta kulttuurista ja kieltäytyä selviytymästä sen ehdoilla.

s. 122

Taiteen villi syrjäytyminen tarkoittaa kulttuurikokemuksen muuttumista vapaaehtoisen uhanalaiseksi, alttiiksi ja haavoittuvaksi ei-inhimilliselle ympäristölle ja omalle ei-inhimillisyydelleen.

s. 125

Yleisimmillään kokeelliseen elämään syrjäytyminen ja villiinnyttäminen tarkoittaa fossiilisen kulttuurikäsityksen ja subjektin tietoista alasajoa. Alasajon prosessia voi verrata ensinnäkin kompostiin, jossa ihmistyö ja sen keinotekoisuus on mielekkäässä maasuhteessa. Siinä missä 1900-luvun avantgarde mieli palaa äkkipikaisella ilmiliekillä, hyvin toimiva komposti on jatkuvassa näkymättömässä tulessa. Komposti ei ole luonnollinen tai annettu: sen rakentaminen on keinotekoinen prosessi, samoin kompostin käynnistäminen ja ylläpito vaatii ihmiskäden kajoamista. Vanhaa ja uutta ainesta, nopeasti ja hitaasti maatuvaa on välillä syytä myllätä ja mullistaa, jotta palamisprosessi voi jatkua eikä maa-aines homehdu.

s. 131

Jälkifossiilinen kokeellisuus alkaa siis liki itsestään selvästä huomiosta, että elonkehä ei kestä nykyisenkaltaista teollista sivilisaatiota. Kokeellisen elämän ja taiteen on kokemuksellisesti ja ajatuksellisesti otettava selkoa, kestääkö se minkäänlaista nykyisenkaltaista muistuttavaa sivilisaatiota. On mahdotonta sanoa, kuinka kauan vastausten antamiseen on aikaa. Historiallisesti viisaan varovainen lähtökohta olisi olettaa, että aikaa ei liiemmin ole, ja ryhtyä välittömästi, pitkäjänteisesti ja hitaasti kiiruhtaen nykyisenkaltaisen sivilisaation purkamiseen. Rauhallinen ja helppo siirtymä fossiilisivilisaation tuolle puolen on huomattavasti vaikeampi kuvitella kuin kapitalismin loppu, puhumattakaan millainen mahdottomuus se olisi päivänpoliittisesti. Siksi käytännön kuvittelutyö ja kokeellinen toteutus ovat suurelta osin sellaisen taiteen harteilla, joka kykenee solmimaan henkisen ja materiaalisen omavaraisuuden säikeitä omaperäisesti ja itseriittoisuuteen sortumatta.